Olen herkkä itkemään. Joskus hävettää, kun kyyneleet vain tulvivat silmistä vaikka kuinka yritän pidätellä, nenä alkaa vuotamaan, silmät turpoavat ja naama muuttuu läikikkään punaiseksi. Ja kun joku uskaltautuu lohduttamaan, itku yltyy entisestään eikä sanoistakaan saa enää mitään selvää. Mutta kylläpä helpotti! 
 
Länsimaissa itkemistä pidetään edelleen poikkeuksellisen yksityisenä asiana. Raskaan pettymyksen tai surun jälkeen odotamme, että olemme yksin, ja vasta sitten annamme kyynelten tulla. Vastaavasti tunnemme olomme epämukavaksi emmekä tiedä mitä tehdä, kun joku itkee julkisesti.  Aikaisemmin kyyneleet ovat olleet julkisempia ja itku tavallisempaa. Alankomaalaisen historioitsijan Johan Huizingan mukaan esimerkiksi 1300-lukua voidaan pitää varsinaisena itkun vuosisatana, jolloin pienimpäänkin yllykkeeseen suhtauduttiin itkien ja vaikeroiden. Länsimaisen miehen "kuiva kausi" alkoi yhdysvaltalaisen historioitsijan Anthony Rotundon mukaan teollisen vallankumouksen myötä.  Miehet astuivat johtajien, yrittäjien ja talousmiesten rooleihin ja heiltä odotettiin tunteiden vahvaa kontrollointia.
 
Tunteet nostavat verenpainetta, kiihdyttävät sydämen sykettä ja saavat joskus jopa haukkomaan henkeä. Pulssin kiihtymistä ja muita tunteiden vaikutuksia säätelee sympaattinen hermosto, joka valmistaa ihmistä stressaavaan tilanteeseen, taisteluun tai pakoon. Sen vastavoimana toimii parasympaattinen hermosto, joka vastaavasti laukaisee jännityksen ja palauttaa elimistön lepotilaan. Kalifornian Berkeleyn yliopiston fysiologi James Gross tutkijaryhmineen selvitti vasta 1990-luvulla, että itkemistä kontrolloi juuri parasympaattinen hermosto ja että sieltä lähtevien hermoratojen katkeaminen estää itkemisen täysin. Grossin löytö viittaa siihen, että itkemällä keskushermosto yrittää palauttaa itsensä lepotilaan. Itku on myös merkki siitä, että elimistö on jo alkanut rauhoittua.
 
 
 
__________________________________________
 
Elämän tarkoitus saattaa kirkastua hetkessä, kun kohtaamme kärsimystä tai haastavia elämäntilanteita. Tosin myös onnenpotkuja kohdatessamme saatamme löytää elämällemme suunnan. Näissä hetkissä ymmärrämme, miten tärkeitä pienet hetket ja niissä tehdyt valinnat ovatkaan ja miten tärkeää on elää tietoisena tässä hetkessä. Samoin ymmärrämme, ettemme voi hallita kaikkea. Elämässä on kohtalonomaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Asioita tapahtuu ja me joudumme sopeutumaan niihin.  Elämän tarkoitus voi ajoittain tuntua olevan hukassa eikä mikään ehkä tunnu miltään. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi omia arvojaan ja suuntaa, johon elämässään katsoo ja millaisesta näkökulmasta käsin. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään itselle omituisemmasta näkökulmasta elämän tarkoituksia tai nostaa esille isoja kysymyksiä, joita syystä taikka toisesta mieleen tulee ja etsiä niihin vastauksia unohtamatta miettiä, miten hetkessä toimii ja miten tästä ottaa vastuun tulevassa. Pysähtyessäni tarkoitusten äärelle, päätin lähteä liikkeelle tyhjästä ja kirjoittaa mitä mieleeni tulee.
------------------------------------------------------
 
Hän teki päätöksen, siihen meni sekunnin murto-osa kokonaisesta elämästä, ja elämä muuttui iäksi.
 
 
 
 
 
 
----------------------------------------------------------------------------------
 
 
- Jaa maailmasi, et jää yksin -
 
 
 
 
<3
 
 
Love is the gold
 
 
 
 
_______________________________
 
 
 
--------------------------------------------
 
 
 
 
 
 
 
_________________________________________________
 
 
 
 
 
 
 
 

Osan kopsasin osan kirjoitin itse :D

Mut toi on oikeesti totta.
jos et usko, niin älä sitten usko
 
 
 
+++++++++++++'
 
 
 
 
ÄLKÄÄ VALITTAKO ENÄÄ YHTÄÄN NÄISTÄ KUVISTA!
 
KIITOS
 
 
 
 
 
 
 
EMILIA :)